MØRE OG ROMSDAL Maaliskuu 2020

Maaliskuun alkupuolella olisi reilu viikko aikaa pistäytyä katselemassa ensimmäisiä kevään merkkejä etelä-Norjassa lähes samoilla leveyspiireillä Jyväskylän kanssa.
Retkeilypuolelta ei tällä reissulla ole kovin suuria odotuksia plantaarifaskiitin vaivatessa kantapäätä, mutta valokuvauksen suhteen sentään on hiukan suuremmat odotukset.

 Reittisuunnitelmaa Norjan puolelle. Ja lähes noin se toteutuikin.  

Bud satama

Aivan suunnitellusti ei tämäkään reissu mennyt, lisävauhtia tuli Koronan vauhdittamana.
Jo menomatkalla kantautui tietoa Tanskan rajojen kiinni menosta ja Viron toimista ja hiukan mietiskelinkin etelän suunnasta tulleiden autojen menoa ja mahdollista päämäärää.

Kaikesta huolimatta itse ajoin suunnitellun reitin läpi tunnollisesti, kuvaten kaikkea mahdollista minkä lumitilanne vain antoi myöten. Monia suuniteltuja hyviä kohteita jäi vielä auraamattomien norjalaisteiden taaksekin.
Matkaa tuli 3500 km viiden päivän aikana, paluumatkan ensimmäisenä päivänä noin 1100 km. Täyttä työtä, kun kuviakin kertyi sentään muutama sata kappaletta.
Avensiksen tankillisten keskikulutus vaihteli 5.4 - 6.1 litraa sataselle. Ruotsissa sentään saa ajella pitkiä matkoja "sataakymmentä", kun ei noita mukavia talvirajoituksia ole muulla kuin Suomessa.

LEIVONMÄEN KANSALLISPUISTO 13. huhtikuuta.

Kevät on pitkällä, mutta kovin oli vaihteleva sää auringonpaisteen ja lumikuurojen merkeissä.
Koronapelko on vallanut maailman, makkarat kuitenkin tuli paisteltua lähes omassa rauhassa, vaikka puiston toisessa päässä näkyi olevankin melkoinen ruuhka heti parkkipaikalta alkaen.

ETELÄ-KONNEVEDEN KANSALLISPUISTO 3. toukokuuta.

Ihan ensimmäinen kerta Konnevedellä, vaikka tuo näihin lähipuistoihin lukeutuukin. Jotenkin on tullut hiukan aliarvioituakin sitä kun maasto on periaatteessa tätä samaa Keski-Suomalaista perusmetsää.

Edelleenkin (1,5 v) kipuileva kantapää ei oikeastaan sallisi mitään kilometrien polkuretkiä, mutta aina joskus pitää hiukan poiketa ohjeista ja niinpä kävelin lähes viiden kilometrin Kalajan kierroksen. Ja hyvä niin, tosin nukkumaan piti mennä Buranan keralla.
Päätin jopa mennä kesäaikaan uudelleen valokuvailemaan hiukan paremman ajan kanssa, vaikka parhaat maisemat ehkä katoavatkin lehtien peittoon.

LEIVONMÄEN KANSALLISPUISTO 19. toukokuuta.

Rantasipipariskunta hääräsi innokkaana Joutsniemen hiekkarannan tuntumassa.

KILPISJÄRVI KESÄKUU 2020

Niinhän se vain Korona hellittää Suomessa ja retkeilykausi jatkuu sopivassa tahdissa kotiaskareiden lomassa. 
Viikon 24 loppupuolella lähtö Rovaniemelle ja sieltä tulvan valtaamia teitä pitkin Kittilän kautta Kilpisjärvelle.
Norjalaisilla lienee 15. kesäkuuta harkintapäivä rajojen avaamiselle myös suomalaisille ja jos päätös on myönteinen lipsahtaa auton etupyörät oitis myös siihen suuntaan.

MATKAAN

Lauantaina Kilpisjärvelle ja päiväkävelylle Tsahkaljärvelle. 

Sunnuntaina oli jo lepopäivä, paitsi tyttärellä, joka halusi pistäytyä Saanalla. Itse pyöriskelin lähimaisemissa kameroiden kanssa.
Kävin myös hiukan tiedustelemassa rajavartijalta tilannetta ja sain tietää että Norjan rajalla oli poliisi vahtimassa rajaa, mutta raja aukeaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 00.00
Koska Suomen puolella on teltanpaikkoja hiukan vähänlaisesti ja nekin huononpuoleisia verrattuna Norjan puolen tarjontaan, päätimme yöpyä seuraavan kerran vasta Norjassa.
Hiukan oli malttamattomuutta rajan ylityksen suhteen ja niinpä ajelimme jo kello 22.30 (paikallista aikaa) Norjan puolella kenenkään estelemättä, ei edes näkynyt poliiseja, olivat karanneet ajoissa nukkumaan.
Hyvä tuttu yöpaikka hetikohta joen varressa lähellä tietä, jossa ei yöllä juurikaan ole liikennettä.
Maanantaina ajeltiin rauhallista vauhtia Lyngenin pohjoisosaan ja yöksi mahtavien Lyngen-maisemien Lenangsbotniin.
Tiistaina polulle ja kohti Blåisvatnet-järveä joka on kuuluisa syvänsinisestä väristään. Tällä kertaa valaistus- ja tuuliolosuhteet tuottivat pienoisen pettymyksen, mutta reipasta ulkoilua silti reilut kahdeksan kilometriä.

Loppupäivästä pikku siirtymä etelään Balsfjordin kirkolle tutkimaan aiemmin käymättömiä kalliopiirroksia.

Sitten olikin taas jo aika etsiä yöpymispaikkaa.
Ensimmäinen yritys oli hieno joenrantapaikka Tamokdalenissa, kohdassa jossa Postdalsfjellet näkyy peittävän joka kevättalvi tien lumivyöryn alle. Tie oli toki jo kesäkuussa auki, vaikka korkeat lumivallit olivatkin vielä muistona tien molemmin puolin. Leiripaikkakin oli varjoisassa laaksossa vielä menneen talven lumen peitossa, joten matka jatkui kohti Skibotnia.
Toinen yritys tutulle rantapaikalle lähellä kylää antoi myös pakit tiellä olleen ainakin puolen metrin vesikerroksen muodossa.
Ajelin sitten Lullejohkan luontopolun parkkiin jossa sai olla yön rauhassa. 
Aamulla pistäytyminen putouksella, joka olikin kevätvesistä johtuen hiukan reilumman oloinen.
Päivä meren tuntumassa ja pakkopistäytyminen Rovijoen putouksella. Viimeinen yö Norjassa sujui taas Skibotnjoen rantatontilla sisämaassa.

Skibotn-laakson tunturimaisemia ja vanhan asutuksen viimeisiä jäänteitä.