Budjettimatkoja pohjoiseen

Olen monesti joutunut ihmettelijöille kertoilemaan henkilöauton käytöstä matkailuautona, joten tässä tarinaa hiukan siitäkin Lapinmatkailun puolesta. 

Kevytvaelluksen ohella olen kehitellyt Lapinmatkojen autoiluosuuksille myös "kevytsiirtymät", minkä kulkutavan olen viritellyt lähes huippuunsa nyt eläkebudjetilla matkustellessa (v. 2008 alkaen). Näin siksi, että käyn mieluummin halvalla useammin, kuin kalliilla harvoin. Nykyisin se tarkoittaa 3-5 reissua Norjaan vuodessa.
Alussa oli tie, auto, Lappi ja teltta, mutta sitten tuli ensimmäinen farmariauto ja ei mennyt kauaakaan, kun lähes kaikki toiminnot olivatkin siirtyneet auton sisätiloihin.
Tuo muutoksen aiheuttaja oli Mondeo V6, jossa oli kyllä isot sisätilat ja riittävästi palotilaa kuluttaa 8-12 litraa polttoainetta sataselle, joten siitä oli vain yksi tie ja se oli halvempaan suuntaan. Avensis, Punto, Corolla, Aygo ja nyt jälleen Avensis, siinä kalustoa vuosien varrelta.
Aygo oli ahdas, mutta ylivoimaisesti halvin ja kyllä....olen nukkunut siinä kymmeniä öitä, vaatii ainoastaan kaikkien ylimääräisten penkkien jättämistä kotiin ja hiukan vaneria patjan alle, pituutta sisällä oli kuitenkin kaksi ja puoli metriä. Ei siis koiraa karvoihin katsomista.
Yleisiin kulkuneuvoihin omaa autoa ei oikeastaan voi edes verrata. Junalla pääsee Rovaniemelle ja Kolariin ja bussilla pidemmällekin, mutta henkilöautolla pääsee mihin haluaa, milloin haluaa ja omalla aikataululla, siinä ehkä ne suurimmat erot matkustustavoissa.

Kustannukset:
Olen kuullut moniltakin kulkijoilta, paljonko tuollainen matka oikein maksaa ja summat ovat liikkuneet muutamasta satasesta jopa tuhansiin euroihin, kukin lompakkonsa mukaan. Minä olen yrittänyt veistellä sitä alareunaa.
Koska auto on perheessä joka tapauksessa oltava, ei sen hankintakustannuksia tarvitse laskea matkakuluihin. Kun teen itse ruokani ja syön matkoilla yhtä paljon kuin kotonakin, ei ruokamenojakaan tarvitse laskea matkakuluihin. Totuuden nimissä on tunnustettava, että usein tulee alkumatkasta syötyä sitä äitien tekemää ruokaakin, parin euron maksalaatikko kotitekoisen karpalohillon kanssa riittää lisukkeineen juuri sopivasti päiväksi, eikä ole hinnalla pilattu. En juuri ostele mitään tuliaisia, saati yöpymisiäkään, muutaman euron kaasuputelikin lähes kuittaantuu kotona käytetyn energian vähetessä vastaavasti, joten bensakulut ovat yleensä ainoa menoerä, joka pitää laskea matkakuluihin.
Yleensä kilometrejä tulee 2000 - 3500 kilometriä. Auton keskikulutus tällä hetkellä kiireestä riippuen 5.5-6.5 litraa sataselle. Siten esim. 2500 km. reissun budjetiksi tulee nykyisin rapiat 200 euroa. (1.50 euroa x 5.5 litraa/100 km).  Kaverin kanssa summa tietenkin puolittuu, joten lukemattomia reissuja on tullut tehtyä noin satasen budjetilla.
(Monet reissut Aygolla meni yksinkin 150 - 200 euron välille.)
  

Jernvatnet kesäkuun 17. päivän aamuna v. 2014 oli tällainen. Kaveri nukkui teltassa, ilme aamulla oli näkemisen arvoinen. Myös vaelluksella oli tuolloin harvinaisen lumiset olosuhteet.

Nykyinen ajoneuvo.

Tämän viimeisen kulkuneuvon hankinnassa yksi varteenotettava seikka oli polttoaineen laatu, bensa vai diesel. Päätöksentekoa auttoi onneksi paljon juuri silloin dieselin hinnan nouseminen samalle tasolle bensan kanssa, joten bensalla mennään. Tällä hetkellä diesel lienee kymmenisen senttiä halvempaa, mutta vaihteluahan on ollut. Muutenkin on hiukan epävarmaa miten autonvalmistajat ja koko maailma suhtautuu dieseliin tulevaisuudessa.

Takapenkin selkänojat kaatuvat napista nykäisten istuinosan päälle aivan suoraksi pinnaksi, joten minkäänlaista säätelyä ei nukkumapaikan tasaisuuden kanssa tarvitse tehdä, ainoastaan hiukan jatketta tyynyn alle, että pituutta varmasti riittää. Mittaiselleni (167) ei tarvitse edes etupenkkiäkään siirrellä.
Kalustukseen kuuluu pari kylmälaukkua, tarpeellinen määrä muovilaatikoita eri tavararyhmille, joita on siten helppo siirrellä tarpeen mukaan ja tavarat löytyvät aina. Patja, tyyny, makuupussi vuodenajan mukaan ja invertteri puhelimen ja kameran akkujen lataamiseen, autossa on kaksi pistoketta niitä varten. Taakse pressu isompaan oleskeluun sateessa, tai tuulensuojaksi (alumiinitangot vanhasta teltasta). Pikaiset kahvit voi keitellä takaluukunkin alla, kun ajaa nokan vastatuuleen ei juurikaan kastu. Myös pöytä ja tuoli ovat usein mukana. 
Vettä ja retkikeitin, jolloin ei tarvitse miettiä missä pysähtyy, vaan voi pysähtyä aivan missä haluaa.
Yöksi aukaisen takaikkunan raolleen ilman raikkauden varmistamiseksi, sateensuojana toimii vinyylimaton palanen, kesällä myös hyttysverkko kuuluu varustukseen.
Vaikka tuo talviretkeily ei koskaan olekaan kuulunut niihin hauskimpiin harrastuksiin, on sitäkin kuitenkin tullut tehtyä viime vuosina yllättävän paljon. Pahimmillaan on pakkaset olleet noin 25 asteen luokkaa aamulla herätessä. Onneksi tuo Golf-virta törmää juurikin Norjan rannikkoon ja aivan rannassa on lämpötila useinkin nollan tietämissä, pakkanen viihtyy sisämaassa paremmin, joten talvireissut ovatkin nykyisin suuntautuneet mahdollisimman etelään ja rannikolle. Itse herätyshän ei ole niin kovin paha autossa ja -40° makuupussissa, mutta se mitä ylösnousun jälkeen tapahtuu jängän reunassa saattaa olla koko reissun ikävin vaihe.

© Kaikki oikeudet pidätetään 2020
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi!