KESÄ 2021

Perinteinen kevättalven matka jäikin nyt Koronan vuoksi väliin, mutta onneksi 10.5. rajat Norjaan aukesivat osalle suomalaisia (mm. Keski-Suomi), joten ensimmäinen kevään mittaan tehty matkasuunnitelma saa käyttöä jo ennen kesäkuun puoltaväliä. Kilpisjärveltä rajan yli Puuhamaahan ja olosuhteiden salliessa maastoon heti kun meri on rannassa. Luntahan silloin vielä riittää, mutta koostumus ratkaisee kulkukelpoisuuden, joka useimmiten on ollut siinä siedettävän puolella.

Kuva joltain aiemmalta reissulta samasta mäestä
Kuva joltain aiemmalta reissulta samasta mäestä

STARTTI 7. 6. MAANANTAI

Norjaan siis pääsi pienillä todisteluilla asuinpaikan suhteen, ja niinpä olin maanantaina kesäkuun seitsemäs päivä sovittelemassa rinkkaa selkään Bollmannintien parkkipaikalla Falsnesin niemellä Skibotnin länsipuolella.
Päivä oli jo puolessa, kun olin ensin aamusta ajellut Pousujärveltä kohteeseen ja tehnyt viimeiset pakkailut sun muut kiemurat, mutta suunnitelmissa olikin aluksi varovasti mennä saksalaispolkua vain 3,5 km. 550 metriin korsulle yöksi. Siitä löytyikin teltalle hyvä pehmeä sammaleikko ihan läheltä. Muutama tunti kuumassa auringonpaisteessa siinä silti meni rinkan alla hikoillessa. Vettäkään siinä niemessä ei ole kuin alkumatkasta, joten varoiksi parin päivän lasti mukaan. Ylempänä polku oli vielä lumessakin, joten hiukan rymyämistä heti alumatkasta.

8.6. TIISTAI

Korsulta ylöspäin rinne jyrkkenee radikaalisti ja luntakin oli näin alkukesästä melko reilunpuoleisesti. Lumen koostumus oli tänä vuonna erittäin sohjoista ja monin paikoin se ei kestänyt kulkea ollenkaan jalkaisin. Onneksi tämän osuuden sai kuljettua suurimmaksi osaksi sulia kivikoita ja maakaistaleita pitkin, tosin ylempänä myös lumilaikkuja pitkin, siellä se onneksi olikin hiukan kantavampaa. 
Välillä loivempaa ja sitten erittäin jyrkkä penkere, jonka kiipeämisessä sauvat tuntuivat jo ihan tarpeellisilta. Pikku harjanne ja sitten viimeinen kivinen ja jyrkkä osuus, jossa sauvat olivat jo hiukan tiellä, kun piti käsiäkin käyttää apuna. Vielä jyrkkä lumilaikku ja sitten helpotus Falsnesfjelletin pohjoisimman huipun Falsnestindenin (1059 m) muodossa. Huipun ison kivikummelin kupeeseen on istutettu kuntolaatikko, jossa oli jo yksi nimi tällekin vuodelle, varmaan vihkon ja kynien huoltomies ollut liikkeellä. Paluumatkalla alas tapasin toisen miehen, joka oli myös pistäytynyt siellä, hyväkuntoista sakkia, minulta jo menomatka vei lähes pari päivää. 
Keittelin siinä kahvit ja jatkoin eteenpäin, kiertäen vielä kolme muutakin Falsnesin huippua (1151 m. 1157 m. 1153 m.), yrittäen kulkea sulia alueita pitkin yllättävän tasaisella huippualueella.

Noin neljän kilometrin ja 500 nousumetrin jälkeen oli haasteena löytää telttapaikka lumilakeuden ja pikku kiviharjanteiden seasta, mutta niinpä vaan seuraavasta notkelmasta sulavesipurojen välistä loytyi selän kokoinen läntti lumetonta sammaleista maaperää, joten laitoin telttani siihen.

9. 6. KESKIVIIKKO

Aamulla heräsin sateen ropinaan. Vilkaisu ulos paljasti juuri sen näkymän, jota yli tuhannessa metrissä ei juurikaan halua aamumaisemakseen. Pilvee....pilvee....pilvee, näkyvyys vaihtelevasti pari-kolmekymmentä metriä. 
Siinä kahvia turatessa alkoi sitten suunnitelman muokkaus olosuhteisiin sopivaksi. Alunperin oli kauimmaisena haaveena kiertää koko massiivin hevosenkengän muotoinen kierros ympäri (35 km.) ja palata idän kautta takaisin korsulle. Mutta jo tähän asti tullessa oli selvinnyt, että tämän kesäkuun lumi ei oikein kannata sitä ajatusta. Kakkosvaihtoehtona olisi voinut olla puolet matkasta, eli meno huippulaakiota pitkin eteenpäin ja oikealle Reppifjelletille (n. 4 km) ja sieltä alas Elsnesiin (toiset n. 4 km.), se oikeastaan olisikin ollut ainoa reitti mistä kunnialla pääsee alas tuolta ylängöltä kesken kierroksen, kaikki muut rinteet ovat lähes kulkukelvottomia. Sekin tuntui turhan haastavalta upottavassa umpihangessa ja muutaman kymmenen metrin näkyvyydellä.
Läksin siis takaisin kohti reilun parin kilometrin päässä olevaa Falsnestindenin alasmenokurua, sielläkään päin ei ole vaihtoehtoista reittiä, mistä järkevästi pääsisi alas. Menin melko suoralla kompassisuunnalla, joten lumessa kahlaamista tuli kohtuuttoman paljon ja kaikki notkonkohdat olivat lähes kantamattomassa sohjossa, taas tuli hiki. 
Parin tunnin päästä juuri ennen ylängön reunaa alkoi pilvimassa rakoilla ja taivas seljetä ja sitä se sitten jatkoikin kunnes illalla sää oli taas selkeä.
Olin kuitenkin jo käyttänyt motivaationi ja ison osan vähäisistä voimistanikin ja jatkoin alaspäin ohi polun ylimmän jyrkän kohdan. Toista jyrkännettä en halunnut enää könytä alaspäin ja suunnistin oikealle pitkälle lumilaikulle, jota pitkin pääsin suoraan 500 metriä alemmas, tosin aina välillä haarojani myöten kahlaten. Vielä yksi hyvin jyrkkä penger ja pääsin kiipeämään takaisin korsulle. Syönnin jälkeen vielä loput 3,5 km. autolle. Noin 8 km:n matkaan pelkkää alamäkeä meni 12 tuntia.
Lenkin pituudeksi tuli kaikkiaan siten noin 16 km. reilun kilometrin korkeuserolla.

Illaksi Lyngeniin

Yksi monista Lyngenin niemimaan upeista kohteista on Blåisvatnet. Sinne pääsee polkua pitkin tien varressa olevalta parkkipaikalta, jonka yhteydessä aiemmin oli upeat yöpymismahdollisuudet autoilijalle kirkkaan tunturipuron varrella. Monia kertoja siinä on tullut yövyttyä ja ihasteltua Lenangstindanen mahtavia maisemia.

Vaan maailma menee eteenpäin. Parkkipaikka oli moninkertaisesti suurempi, murskeet pinnassa ja iso Parkmanin kyltti keskeisellä paikalla. Yhdessä reunassa vielä iso lapinkota, jonne turisti voinee viedä ylimääräiset rahansa. Myös tie puronvarren pöytä- ja yöpymispaikoille oli katkaistu isolla kivellä. Ajelin siististi läpi turistipyydyksestä ja toisesta liittymästä ulos.
Myös päätien loppuun kääntöpaikalle oli ilmestynyt Parkmanin kyltti.
Yöksi menin hiekkatietä pitkin rannalle, josta polku Lyngstuvan majakalle lähtee.
Paikan nähtävyys majakan lisäksi on haaksikkoutunut laivanhylky.

Lyngenkuvauspäivän päätteeksi ajelin yöksi Kilpisjärven rantaan pienen hiekanottosyvennyksen suojaan. 

Suomen Lappi

Reissu jatkui laajalla kaarroksella Suomen Lapin ja Itä-Suomen kautta kohti etelän helteitä.

Kilpisjärvi-Hetta-Tepasto-Pokka-Lemmenjoki-Inari-Ivalo-Sodankylä-Kuusamo-Hossa-Iisalmi-Keitele-Jyväskylä. Hiukan pääteitä kartellen, etenkin loppumatkasta.

Paras-tunturi Norjassa noin 30 kilometrin päässä jäisen Kilpisjärven takana 11.6.
Paras-tunturi Norjassa noin 30 kilometrin päässä jäisen Kilpisjärven takana 11.6.
Keskiyön aurinkoa Lemmenjoen Äivihjärvellä
Keskiyön aurinkoa Lemmenjoen Äivihjärvellä
Valkoinen lajinsa edustaja
Valkoinen lajinsa edustaja
Urho Kekkosen kansallispuisto
Urho Kekkosen kansallispuisto
Iltanuotiolla Hossan kansallispuistossa
Iltanuotiolla Hossan kansallispuistossa
Suomussalmella jo yö pimenee hiukan
Suomussalmella jo yö pimenee hiukan
© Kaikki oikeudet pidätetään 2020
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi!