SYYSKUU 2021

Syyskuun puolivälin paikkeilla olisi lähtö Norjaan hiukan napapiirin pohjoispuolelle Fausken seutuville. Mitään pidempää rinkkavaellusta ei tämä reissu sisällä, vaan lähinnä päiväretkiä, huiputuksiakin toivottavasti, luolia, sotahistoriaa, kaivoshistoriaa (Sulitjelma), tietenkin paljon valokuvausta, ja kaikenlaista muutakin turistitouhuilua. 

Kuva kesäkuulta 2014
Kuva kesäkuulta 2014

Tarkoitus ainakin käydä säiden salliessa vasemmalla olevalla reilut tuhatmetrisellä huipulla, jolta hyvät näkymät Blåmannsisenille ja oikealla oleville Sulitjelman huipuille ja jäätiköille.

               ...........................................................................................................................................

Säänhaltija ei sitten sallinut oikeastaan minkäänlaista ulkoilua ylänkömaisemissa. Tarkoitus oli alunperin yöpyä siellä autossa noin 850 metrin korkeudessa, mutta tuuliolosuhteet olivat sellaiset että vaikka oma auto oli matkailuauton takana tuulensuojassa, oli heiluminen sitä luokkaa että varmaan olisin tullut merisairaaksi jo alkuyöstä. Ajoin siis suosiolla alas. Ja kaveri tuli parin tunnin päästä perässä. Luonto on aina joskus vahvempi.

Auringonlasku sentään oli näkemisen arvoinen, vaikka pystyssä ei meinannut pysyäkään.

Hitlerin jäljiltä löytyy aina jotain outoa ja ihmeellistä, vaikkapa hyljättyjä veneensäilytystunneleita.
Tunneli on jäänne Polarbanen-suunnitelmasta, jonka tarkoituksena oli turvata rautatieyhteys ja huoltovarmuus Trondheimin ja Kirkenesin välille puolessatoista vuodessa. Nyt siitä on jo noin 80 vuotta, eikä rataa ole vieläkään Fauskesta pohjoiseen päin.

Sulitjelman kirkko

Ruska oli napapiirin korkeuksilla ylänköalueilla parhaimmillaan, rannikolla vasta hiukan myöhemmin.

Beiarnin laakson sääolot olivat kosteanoloiset mereltä tulevan lämpimämmän ilman ylitettyä Svartisenin kylmän jäätikköalueen. Korpin elinalueella sentään oli nyt poutaisempaa.

Suunnitellun luolaseikkailun kanssa kävi hiukan hassummin, kun puutteellisen valmistautumisen ja paikallisten olosuhteidenkin vuoksi reikää ei sitten löytynytkään. Norjalaiseen tapaan opasteita ei ollut, ja erityisesti vielä tässä kohteessa polkuja oli koko mäki ristiinrastiin, joten harhauduimme puoleksi päiväksi kokonaan väärään laaksoon, jonka kyllä saimmekin melko perusteellisesti tutkittua, mutta kohde jäi sitten erinäisistä syistä tällä reissulla käymättä.
Mutta ei hätää, heti kotona jätin uuden loma-anomuksen sisään ja jo kolmen viikon päästä olin uudelleen könyämässä samaa mäkeä ylöspäin yhden laakson verran vasemmalla. Nyt olin tehnyt kotitehtäväni huolella, siitä enemmän seuraavassa jutussa. LOKAKUU 2021

© Kaikki oikeudet pidätetään 2020
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi!